Lapsenkasvoisuus

Juoksuhaudantie on teos menetyksestä. Se on teos avioeron jälkeisestä tuskasta, epäilyksistä sekä toivosta. Se on teos lasten haavoittumattomuudesta, aidosta rakkaudesta ja uskosta. Ennen kaikkea se on teos harkinnasta, pelosta, harkinnan pelosta ja pelon harkinnasta.

Kirja kuvaa 1990-luvun Suomea usean eri ihmisen näkökulmasta. Sivuhenkilön työtä toimittava Jarmo Kesämaa - kiinteistövälittäjä - kiroaa itsekseen laman polkemia asuntojen hintoja. "Miten kiinteistövälittäjän on määrä saada liksansa, kun asunnot ovat neljänneksen halvempia kuin kaksi vuotta sitten?"

Niin kuin blogissamme onkin jo useaan eri otteeseen mainittu, kirjan päähenkilö Matti eroaa tarinan alussa puolisostaan Helenasta. Matti kyllä kertoo kyyhkysten saaneen parisuhdeterapiaa useaankin otteeseen, nimenomaan ennen eroa. Eron jälkeen tilanne onkin aivan toinen; ensimmäiset kuukaudet kumpikin osapuoli on vailla minkäänlaista tukea tai turvaa. Eksyksissä. Kuten Veiggiz:kin jo mainitsi, saattaa Hotakainen kuvata tällä kriittisesti vallitsevaa "posliiniavioliitto-mallia", mutta saattaa hän ottaa kantaa myös yleisesti avioeroon. Ainakin kaikkivaltiaan Wikipedian mukaan Hotakaisella on vastaava avioero takanaan. Hän on myös televisiohaastattelussa vihjannut, että Matti saattaisi olla hänen omakuvansa. 

90-luvulla Suomi oli jo melkoisen (!) tasa-arvoinen maa eikä kirja turhaan pistä haarukkaa moiseen soppaan, sillä on jo niin monta ulottuvuutta. Hypoteettisesti on kuitenkin mahdollista tulkita Helenan avuttomuus riippuvuutena parisuhteen maskuliinista osapuolesta, Matista. Kun Matti panee jo toimeksi, rypee Helena vielä itsesäälin ja masennuksen partaalla.

Teos käsittelee elämän ylä- ja alamäkiä, menetyksiä ja lahjoja maagisella tavalla. Ainakin minulle iskostui jonnekin aivolohkon perukoille termi "lapsenrakkaus". "Sini on ainoa, joka minusta enää välittää" huokaisee Matti kirjan alkulohkolla. Sini, eron jälkeen äitinsä Helenan luokse muuttanut tytär, jaksaa uskoa, että hänen vanhempansa palaavat vielä yhteen. Lähes joka ilta hän tiedustelee "Äiti, milloin iskä tulee asumaan meidän kanssa?" ja "Äiti, missä iskä on nyt". Lasta pidetään yleisesti symbolina hauraudesta, mutta Juoksuhaudantiessä näin ei ole. Sini on ehdottomasti romaanin vahvin henkilö. Hän on ennakkoluuloton, nokkela ja viisas. Hän on kärsivällinen. Hän on ilon ja onnen lähde. Eikä rakkaus lopu häneltä kesken.

Alan hiljalleen uskoa itsekin, että lapsissa todella on tulevaisuus. "Aikuiset olis ihan hukassa ilman meitä"

- Erzo