Teoksena kirja on erittäin vakuuttava ja epäilenkin, että Hotakaisen on täytynyt kokea edes osa kirjan tapahtumista itse kyetäkseen kuvaamaan ne niin realistisesti. Toinen vaihtoehto on, että hän törkeän taitava. Kirjailija onnistuu erinomaisesti herättämään henkilöillään ja näiden toiminnalla haluamiaan tunteita.
Uskon, että kuka tahansa kirjan lukenut kokee jonkin asteista myötähäpeää ja/tahi ärsytystä päähenkilö Matin toimintaa ja käytöstä kohtaan. Matti on ajatuksiensa sokaisema ja yhteiskunnan syrjimä idiootti. Hänen elinympäristönsä on mitä luultavimminkin muovannut häntä, mutta sellainen hän joka tapauksessa on - yksi saakelin taunapää. Hän toimii ennakkoluulojensa, uskomustensa ja pakkomielteidensä varjossa. Hän on varma, että on aina oikeassa ja muut väärässä. Hahmona hän kuitenkin hipoo täydellisyyttä.
Veiggizen jalanjälkiä seuratakseni mainitsen myös, että Helena - toinen päähenkilö - herättää myötätuntoa. Helena on äärimmäisen masentunut, rikkinäinen ja tuuliajolla lainehtiva nainen. Lukijalle tulee tarve auttaa häntä ja puuttua tilanteeseen, sillä kukaan kirjan henkilöistä ei ymmärrä näin toimia.
Erityisen vaikutuksen minuun tekivät erilaiset kerronnan tavat. Luvut alkoivat lähes aina kertojana toimivan henkilön nimellä. Lisäksi sama päivä saatettin kertoa moneen otteeseen, jokaisesta näkökulmasta. Kohokohta, eli kirjan loppuratkaisu, rikkoi kaavaa kertojasta, sillä nimen tilalle ilmestyikin kellonaika. Lukija on oppinut tuntemaan henkilöt teoksen aikana jo niin hyvin, että huomaa tunnistavansa heidät jo ensimmäisen virkkeen avulla. Miten hän puhuu, mistä hän puhuu. Se on merkki onnistuneesta "hahmotuksesta".
Teos oli erittäin avartava ja opettava.
Ehdoton "MUST READ"!
- Erzo



BTW, kaikki blogeissa käyttämäni kuvat ovat peräisin osoitteesta:
VastaaPoistahttp://www.clipart.com/en/
- Erzo