Hyvä, hauska, suomalainen

Viimeinkin, yliviikon myöhässä, saan omat blogi merkit ja samalla koko blogin valmiiksi.

Nautin juoksuhaudan tien lukemisesta, vaikkakin se aiheutti hieman vaikeuksia koeviikon aikana. Kirja on mielestäni erittäin mielenkiintoinen, riittävällä huumorilla ja helpohkolla kielellä kirjoitettu. Vakuuttavaksikin sitä voisi kuvailla, ainakaan itse en huomannut lukiessa ni mitään suuria ristiriitaisuuksia ja juonikin kulki mukavasti.
  
    Kaikkien jotka ovat edes hieman kiinnostuneita kirjasta kannattaisi lukea tai edes selata kirja läpi. Sopii kenelle tahansa ja kukatahansa pysyy juonessa mukana. Yksi parhaimmista suomalaisista kirjoista joita olen lukenut.

Jezba

Ei niin kultainen 90- luku

   1990- luvun alussa, aikana johon Juoksuhaudantie sijoittuu, Suomi oli jo pitkälle viedyn tasa-arvon maa ja asiat olitvat monelle hyvällä kantilla. Juoksuhaudantie kuvaa kuitenkin sitä pienempää osaa ihmisistä, joille elämä ei hymyillyt.

   Aikaisimmista blogi merkinnöistä on varmaakin jo käynnyt selväksi että kirjassa kuvataan eronneen pariskunnan ja heidän kanssaan yjteyksissä olevien ihmisten elämää. Suurta osaa kirjassa näyttelevät kaikki ongelmat joita vasta eronnutpari kokee ja miten heidän elämän tilanteensa vaikuttaa muihin ihmisiin.

   Vallankäyttö on myös osa Juoksuhaudantientä. Vaikkeivät henkilöt voi käyttää fyysistä tai auktoriteettiin perustuvaa valtaa, he yrittävät vaikuttaa toistensa päätöksiin ja mielipiteisiin omilla teoillaa ja ainakin matin osalta tällaisen vallan käyttö ja tavoittelu ryöstäytyy käsistä.

Jezba

Yksinään kerrostalossa

Olen viimeinkijn itse saannut kirjaa luettua, ja voin saada viimeisetkin blogi merkinnät tehtyä.

Kuten Erzo omassa merkinnässään jo mainitsikin, Juoksuhaudantie kuvaa Matin katumusta, hänen menetettyä perheensä.  

Matti on jäännyt yksin asumaan kerrostalo asuntoonsa. Matti on lyönnyt Helenaa,jonka jälkeen Helena muuttaa pois ja hakee eroa. Matti toivoo voivansa korjata suhteensa Helenan kanssa, joskaan hänellä ei ole hajuakaan miten. Sitten matti muistaa Helenan joskus maininneen punaisen omakotitalon, ja tämä muotoutuu Matille pakkomielteeksi. Matti yrittää kaikkensa saadakseen hankittua omakotitalon. Hän myy irtaimistonsa ja tekee kaikenlaisia pimeitä töitä.

Kirja on kerrottu pääasiassa Matin näkökulmasta, mutta myös Helena toimii kertojana joissain luvuissa.

 Kirja kertoo Matin yrityksestä voittaa perheensä takaisin ja hulluista keinoista joita tämä on valmis käyttämään.

Jezba

Kaikki hyvä loppuu aikanaan

On viimeisen bloggauksen vuoro ja nyt vähän mielipiteitä teoksesta lukemisen loputtua.

Teos vetoaa vahvasti tunteisiin ja saa minut ajattelemaan, miltä tuntuisi tippua samaan kuoppaan Matin seuraksi. Teos on siis sekä vakuuttava, että vetoava. Siihen on päästä sisään sujuvan kerronnan ja samaistuttavien henkilöiden takia.

Mielestäni Erzo kuvaa loistavasti Mattia omassa tekstissään: "Matti on ajatuksiensa sokaisema ja yhteiskunnan syrjimä idiootti". Olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä ja tällainen mielikuva minullekin tuli päähenkilö Matista.

Kirja itsessään oli mielestäni omalla tavallaan hauska (tosin aihe oli aika synkkä), juoni eteni mukavasti ja kerronta oli ovelaa. Harvemmin törmää kirjaan, jossa kappaleet vaihtuvat eri henkilöiden ajatuksiin. 

Erzoa jälleen referoidakseni "Teos oli erittäin avartava ja opettava. Ehdoton "Must read!"". Suosittelen teosta oikeastaan kaikille, jotka tätä blogia lukiessaam edes kerran ajattelivat, että olisi kiva joskus lukea tämä kirja.

Blogikirjoittelu loppuu osaltani tähän, Juoksuhaudantie pysyy silti ajatuksissani vielä

Joni

Yhteiskunnallista vaikuttamista

Kirjan luku on nyt saatu päätökseen ja on loppupohdintojen aika.

Pakko sanoa heti tähän alkuun Veiggiz:sen ja Erzon tekstien olleen niin tyhjentäviä ja olen niiden kanssa samaa mieltä, joten on hieman vaikeaa itse muodostaa tekstiä. Mutta kuitenkin, teoshan oli todella vakuuttava, koska se hieman yliampuvan osuvasti kuvasi päähenkilö Matin putoamista yksinäisyyteen.

Matilla oli valtaa hieman liikaakin kykyihinsä nähden, hän kun käyttäytyi välillä sangen kummallisesti. Teoksessa kuvattu maailma on kaikinpuolin realistinen ja uskottava.

Teos on oletettavasti, kuten jo Erzo ja Veiggiz epäilivätkin, avioeroja vastaan. Matin järki sumenee avioeron takia ja saa hänet tekemään ja kuvittelemaan kaikenlaista tyhmää. Teos pyrkii vaikuttamaan mustalla huumorilla, realistisella kerronnalla ja se haastaa lukijaa todella ajattelemaan.

Yhteiskunnallinen tilanne teoksessa on hyvin nykysuomen kaltainen, henkilöt asuvat Suomessa ja suomalaislähtöisiä. Teoksessa mies on hieman hallitsevampi kuin nainen, kuten se nykymaailmassa valitettavasti onkin.


Joni

Ps. Tekstissä saattaa olla runsaammin kirjoitusvirheitä, tämä teksti on kirjoitettu vartin yli kaksi yöllä. Silloin sain kirjan viimeisen luvun päätökseen.

Esirippu laskeutuu

Ärsytys. Ensimmäinen vahva tunne, jonka kirja herätti minussa.

Teoksena kirja on erittäin vakuuttava ja epäilenkin, että Hotakaisen on täytynyt kokea edes osa kirjan tapahtumista itse kyetäkseen kuvaamaan ne niin realistisesti. Toinen vaihtoehto on, että hän törkeän taitava. Kirjailija onnistuu erinomaisesti herättämään henkilöillään ja näiden toiminnalla haluamiaan tunteita. 

Uskon, että kuka tahansa kirjan lukenut kokee jonkin asteista myötähäpeää ja/tahi ärsytystä päähenkilö Matin toimintaa ja käytöstä kohtaan. Matti on ajatuksiensa sokaisema ja yhteiskunnan syrjimä idiootti. Hänen elinympäristönsä on mitä luultavimminkin muovannut häntä, mutta sellainen hän joka tapauksessa on - yksi saakelin taunapää. Hän toimii ennakkoluulojensa, uskomustensa ja pakkomielteidensä varjossa. Hän on varma, että on aina oikeassa ja muut väärässä. Hahmona hän kuitenkin hipoo täydellisyyttä.

Veiggizen jalanjälkiä seuratakseni mainitsen myös, että Helena - toinen päähenkilö - herättää myötätuntoa. Helena on äärimmäisen masentunut, rikkinäinen ja tuuliajolla lainehtiva nainen. Lukijalle tulee tarve auttaa häntä ja puuttua tilanteeseen, sillä kukaan kirjan henkilöistä ei ymmärrä näin toimia.

Itse teos oli erinomainen. Se piti otteessaan, herätti mielenkiintoa ja oli täynnä yllätyksiä. Kirjailija käyttää ovelasti ironiaa ja mustaa huumoria, mutta verhoaa ne tarinan alle henkilöiden ajatuksiin ja tarinan tapahtumiin. Kirjaa lukiessa tuli menetettyä useat hyvät yöunet, tyyliin "vielä tämä kappale".

Erityisen vaikutuksen minuun tekivät erilaiset kerronnan tavat. Luvut alkoivat lähes aina kertojana toimivan henkilön nimellä. Lisäksi sama päivä saatettin kertoa moneen otteeseen, jokaisesta näkökulmasta. Kohokohta, eli kirjan loppuratkaisu, rikkoi kaavaa kertojasta, sillä nimen tilalle ilmestyikin kellonaika. Lukija on oppinut tuntemaan henkilöt teoksen aikana jo niin hyvin, että huomaa tunnistavansa heidät jo ensimmäisen virkkeen avulla. Miten hän puhuu, mistä hän puhuu. Se on merkki onnistuneesta "hahmotuksesta".

Teos oli erittäin avartava ja opettava. 
Ehdoton "MUST READ"!

- Erzo

Vaikuttavuus

Teos vaikutti tunteisiini kuvaamalla sitä, mitä tapahtuu kun mies jää yksin. Se sai minut ajattelemaan asiaan enemmän. Matin valtaisa halu saada perheensä takaisin herätti minussa myötätuntoa, Matin lyhytkatseisuus ja hänen tekemät virheensä herättivät Helenan tunteettomuuden ohella hieman suuttumusta. Teos tuntui olevan jonkin verran nykyaikaista äkkipikaista avioerovillitystä vastaan. Teoksen maailma ja nykymaailma ovat hyvin samanlaisia ja teoksessa esiintyvät ongelmat samankaltaisia kuin nykymaailmassa.

Kirja oli mielestäni melko hyvä, huumoria oli sopivasti ja tarina oli selkeästi ja hyvin kirjoitettu. Juoni kulki tasaisen sujuvasti eteenpäin ja kirjaa oli helppo lukea, joskin teoksen aihe ja osittain myös juoni olivat hieman liian synkkiä omaan makuuni.


Veiggiz

Lapsenkasvoisuus

Juoksuhaudantie on teos menetyksestä. Se on teos avioeron jälkeisestä tuskasta, epäilyksistä sekä toivosta. Se on teos lasten haavoittumattomuudesta, aidosta rakkaudesta ja uskosta. Ennen kaikkea se on teos harkinnasta, pelosta, harkinnan pelosta ja pelon harkinnasta.

Kirja kuvaa 1990-luvun Suomea usean eri ihmisen näkökulmasta. Sivuhenkilön työtä toimittava Jarmo Kesämaa - kiinteistövälittäjä - kiroaa itsekseen laman polkemia asuntojen hintoja. "Miten kiinteistövälittäjän on määrä saada liksansa, kun asunnot ovat neljänneksen halvempia kuin kaksi vuotta sitten?"

Niin kuin blogissamme onkin jo useaan eri otteeseen mainittu, kirjan päähenkilö Matti eroaa tarinan alussa puolisostaan Helenasta. Matti kyllä kertoo kyyhkysten saaneen parisuhdeterapiaa useaankin otteeseen, nimenomaan ennen eroa. Eron jälkeen tilanne onkin aivan toinen; ensimmäiset kuukaudet kumpikin osapuoli on vailla minkäänlaista tukea tai turvaa. Eksyksissä. Kuten Veiggiz:kin jo mainitsi, saattaa Hotakainen kuvata tällä kriittisesti vallitsevaa "posliiniavioliitto-mallia", mutta saattaa hän ottaa kantaa myös yleisesti avioeroon. Ainakin kaikkivaltiaan Wikipedian mukaan Hotakaisella on vastaava avioero takanaan. Hän on myös televisiohaastattelussa vihjannut, että Matti saattaisi olla hänen omakuvansa. 

90-luvulla Suomi oli jo melkoisen (!) tasa-arvoinen maa eikä kirja turhaan pistä haarukkaa moiseen soppaan, sillä on jo niin monta ulottuvuutta. Hypoteettisesti on kuitenkin mahdollista tulkita Helenan avuttomuus riippuvuutena parisuhteen maskuliinista osapuolesta, Matista. Kun Matti panee jo toimeksi, rypee Helena vielä itsesäälin ja masennuksen partaalla.

Teos käsittelee elämän ylä- ja alamäkiä, menetyksiä ja lahjoja maagisella tavalla. Ainakin minulle iskostui jonnekin aivolohkon perukoille termi "lapsenrakkaus". "Sini on ainoa, joka minusta enää välittää" huokaisee Matti kirjan alkulohkolla. Sini, eron jälkeen äitinsä Helenan luokse muuttanut tytär, jaksaa uskoa, että hänen vanhempansa palaavat vielä yhteen. Lähes joka ilta hän tiedustelee "Äiti, milloin iskä tulee asumaan meidän kanssa?" ja "Äiti, missä iskä on nyt". Lasta pidetään yleisesti symbolina hauraudesta, mutta Juoksuhaudantiessä näin ei ole. Sini on ehdottomasti romaanin vahvin henkilö. Hän on ennakkoluuloton, nokkela ja viisas. Hän on kärsivällinen. Hän on ilon ja onnen lähde. Eikä rakkaus lopu häneltä kesken.

Alan hiljalleen uskoa itsekin, että lapsissa todella on tulevaisuus. "Aikuiset olis ihan hukassa ilman meitä"

- Erzo

Valta ja Ympäristö

Juoksuhaudantiessä mielestäni ainoastaan päähenkilö käyttää valtaa muita henkilöitä enemmän. Matilla on valta siihen, mitä hän itse tekee ja mitä hänen tyttärensä tekee hänen kanssaan viikonloppuisin. Helenalla on valtaa Mattiin ja tyttäreensä, kiinteistönvälittäjällä taas on valtaa talojen myymiseen. Pikkuhiljaa Matilla alkaa kuitenkin olla enemmän valtaa muihin henkilöihin, esimerkiksi kiinteistönvälittäjiin, joiden taustoja hän selvittää ja joihin hän ottaa yhteyttä. Näin hän vaikuttaa kiinteistönvälittäjien käytökseen ja toimintaan. Matti vaikuttaa erikoisella käytöksellään myös muihin henkilöihin.

Teoksen kuvaama maailma on melko realistinen ja se vastaa hyvin oikeata maailmaa. Esimerkiksi naisen asema teoksessa on hyvin samanlainen kuin mikä se on nykypäivänä Suomessa. Päähenkilön eli Matin identiteetti muokkaantuu selkeästi heti kirjan alussa kun hän jää yksin ja huomaa olevansa tyhjän päällä. Sen jälkeen Matti muuttuu pikkuhiljaa murtuneesta miehestä pakkomielteiseksi fanaatikoksi ja sitä kautta jopa hulluuden partaalle.



Veiggiz

Parempi kuin antaa ymmärtää

Alkutunnelmien kuvailu on minun osaltani pari viikkoa myöhässä kiinanmatkan takia, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikö?

En ollut aikaisemmin edes kuullut Hotakaisen kirjoista, saati sitten Juoksuhaudan tiestä ja oolinkin ryhmästämme eniten kirja valintaa vastaan. Tämä johtui suurimmaksi osaksi siitä, etten tiennyt kirjasta paljoakaan ja takakannen perusteella odotin sen olevan kuiva, tylsä ja pakottamalla kirjoitettu.
Olen kuulluttakaisin suomeen tultuani Erzolta ja Jonilta positiivisia asioita kirjaan liittyen ja Veigiz on vakuuttanut, että kirja on parempi kuin miltä se näyttää. Odotan innolla kirjan kimppuun pääsemistä ja toivon löytäväni ainakin jonkin verran huumoria synkän tarinan seasta.

Jezba

Mies vailla perhettä

Kirja alkaessa Matti on jäänyt yksin kerrostaloasuntoonsa hänen vaimonsa Helenan lähdettyä pois Matin tyttären Sinin kanssa. Matti on lyönyt vaimoaan, minkä johdosta Helena hakee avioeroa ja on muuttanut ystävänsä Sirkun luokse. Matti katuu tekoaan, mutta ei pidä sitä eron ja muuttamisen arvoisena.

 

Matti haluaisi kovasti saada perheensä takaisin, mutta epäilee ettei se onnistu pelkällä puhumisella. Häneen iskee yhtäkkiä pakkomielle hankkia omakotitalo ja kuvittelee sen houkuttelevan vaimon ja lapsen takaisin hänen luokseen. Omakotitalot ovat vain kalliita, eikä Matilla ole liiemmin ylimääräistä rahaa.

 

Pakkomielteen ja katumuksen ajamana Matti päätyy myymään kotinsa irtaimiston, tavallisten töidensä lisäksi hieromaan asiakkaita iltaisin ja myymään varastettua tavaraa. Ja tämän kaiken vain saadakseen mahdollisimman nopeasti jonkinlaisen omakotitalon. Lisäksi Matti harrastaa säännöllisesti pitkiä juoksulenkkejä ja elää melkoisessa askeesissa rahan säästämiseksi.

Tähän mennessä kirjan kertojana on toiminut pääasiassa Matti. Välillä kerronnasta vastaa myös Matin eroa hakeva vaimo Helena.

Kirja tuntuu kertovan keski-ikäisen miehen kokemasta kriisistä ja ponnisteluista, kun perhe jättää.

Veiggiz

Isku illan hämärässä

Romaani alkaa päähenkilö Matin kertomuksella huhtikuisesta illasta puoli vuotta sitten.

Matti oli ollut tavallinen mies ennen sitä perjantaita. Hän oli seurannut urheilua, viettänyt aikaa tyttärensä Sinin ja puolisonsa Helenan kanssa sekä polttanut tupakkaa. Sinä iltana kaikki oli kuitenkin muuttunut, lopullisesti. Matti oli lyönyt Helenaa.

Romaani keskittyy kuvaamaan Matin taistelua katumuksen kourissa. Miten eksyksissä mies voikaan olla, kun hän menettää perheensä?

Matti kuvaa sitä täydellisesti. Hän ei tiedä mitä tehdä, mutta muistaa Helenan taannoin puhuneen punaisesta rintamamiestalosta. Matti alkaa kerätä rahaa kasaan mitä kyseenalaisemmin keinoin. Joni mainitsi eroottisen hieronnan ja pimeät työt, mutta Matti myös myy kaiken irtaimistonsa ja käy asumaan käytännössä tyhjään kerrostaloasuntoon. Matti aloittaa päivittäiset juoksulenkit sekä väijymisen eli "stalkkaamisen". Tällä tarkoitan, että Matti käy virtsaamassa toisten pihoihin, istuu, kuuntelee ja tekee muistiinpanoja satunnaisten ihmisten pihapuskissa sekä aloittaa kiinteistövälittäjien piinaamisen toiveenaan hyötyä siitä rahallisesti sitten kauppatilanteessa.

Kirjan kertojina toimivat omissa luvuissaan myös Helena, Matin ex-vaimo, joka asuu Sinin kanssa ystävättärensä Sirkun luona, kiinteistövälittäjä, joka tulee mahdollisesti myymään Matille tämän edellämainitun punaisen rintamamiestalon, Matin kerrostaloasunnon alanaapuri, joka ei siedä Matin tupakanpolttoa, mies jonka pihaan Matti virtsaa sekä viranomainen.

Matti käyttäytyy maanisesti, välillä jopa lainvastaiseksi eikä näe, mitä hänen ympärillään tapahtuu. Matista kertoo paljon se, että hän tunkeutuu tuntemattoman taloon voidakseen vain istua hetken tämän keittiön pöydän ääressä ja kuvitella olevansa talon omistaja. Helena taas ei saa Mattia pois mielestään.

Matilla on vain yksi tavoite ja hän tekee mitä tahansa saavuttaakseen sen - saada perheensä takaisin.

Erzo

Ps. Minun täytyy perua aiempi väitteeni romaanin vuorosanojen puuttumisesta, sillä niitä on nyt esiintynyt muutama.

Juoksemista ja omakotitaloja

Romaanissa on otettu taas aimo harppaus eteenpäin ja on aika tehdä hieman tilanneraporttia.

Päähenkilö Matti haaveilee yhteisestä talosta Helenan ja Sinin kanssa. Helena on siis Matin vaimo, tosin kirjan alussa he muuttavat erilleen Matin lyötyä Helenaa kimmastuksissaan Helenan ärsytettyä Mattia ensin pitkään. Sini taas on Matin ja Helenan yhteinen tytär.

Matti purkaa vihaansa juoksemalla pitkiä lenkkejä. Matti on myös aloittanut tutkimaan omakotitaloissa asuvien käytöstä ja kirjoittanut niistä muistiinpanoja. Matti on myös aloittanut säästämään rahaa ja pitää hämäräbisnestä alakerrassaan ja tekee myös eroottisia hierontoja...

MITÄ, joko innostuit, hämäräbisnestä ja eroottista hierontaa, mitähän tästä vielä tulee... Seuraa blogiamme tai pahimpaan nälkään hanki kirja ja syöksy Matin elämän syvyyteen.

Koukkuunjääminen on taattua!


Joni

Alkumietteitä

Huomattuamme kirjan valittavien kirjojen joukossa, päätimme Erzon kanssa valita sen. Ja suostuttelimme ryhmän muut jäsenet mukaan hienoisesta vastuksesta piittaamatta. En tiedä, mikä kirjassa sai minut tarttumaan siihen, ehkäpä takakannen koukuttava teksti ja se, että yleensä pidän suomalaisista kirjoista.

Kirjoittaja Hotakainen on minulle epämääräisesti tutunkuuloinen nimi, mutta hänen teoksiinsa en ole aikaisemmin tutustunut. Kirjasta olen kuullut sen verran, että se on saanut monia palkintoja.

Kirja on tempaissut minut täysin mukaansa ja kerrontatyyli on ovelaa. Kertojia on useita ja juurikin vuorosanoja ei ole lähes ollenkaan. Kirjassa on hieman masentava, mutta realistinen tyyli, joka ainakin minut saa innostumaan kirjasta lisää. Toisaalta kirjasta ei ole unohdettu huumoria.

Nyt takaisin kirjan lukemisen pariin, en malta pitää näppejäni erossa siitä.


Joni

Ensivaikutelma

Aluksi en ollut kovinkaan mielissäni kyseisen kirjan valinnasta, mutta myöhemmin kiinnostuin siitä enemmän. Luulin kirjan olevan vanhanaikainen ja kuivakka, mutta mielenkiintoni heräsi, kun kuulin kirjaa pitkälle lukeneen toverini kertovan kirjasta. Takakannen kertoma kirjan aihe, eli oma talo, tuntui aluksi hiukan tylsältä aiheelta. Olen aikaisemmin kuullut Hotakaisesta ja kyseisestä kirjasta, mutta en ole aikaisemmin tutustunut hänen teoksiinsa, enkä kuullut kyseisen kirjan sisällöstä. Muistan hämärästi kuulleeni kehuja kirjasta, enkä oikeastaan lainkaan negatiivisia kommentteja.

Toivon kirjan olevan hyvä ja erityisesti takakannessa mainostetun komiikan tulevan hyvin esiin.


Veiggiz

Tuttu mutta tuntematon

Olen ehkä hiukan jäävi kirjoittamaan "alkutunnelmistani" Hotakaisen romaanin Juoksuhaudantie suhteen, sillä ahmaisin siitä ajatuksissani jo puolet :') No, aina kannattaa yrittää.

Muistan kuulleeni taannoin, ettei kirja sisällä varsinaisia vuorosanoja lainkaan. Väite tuntuu pitävän kutinsa, sillä puoleen väliin mennessä ei romaanissa ole ollut yhden yhtä vuorosanaa.

Kirjailijana Hotakainen on minulle tuttu mutta tuntematon, nimen olen kuullut varmasti satoja kertoja, mutta en ole tutustunut aiemmin hänen teoksiinsa. Ilmeisen hyvissä yhteyksissä nimi on mainittu, sillä havaittuani Juoksuhaudantien 'valittavien pinossa' suostuttelin muut ryhmäni jäsenet kirjan kannalle - ilman minkäänlaista taustatietoa teoksesta.

Kirjan apaattinen tunnelma ja päähenkilön masentava käyttäytyminen ja pakkomielteet yllättivät minut, ne kerrotaan niin realistisesti. Päähenkilön tilanne on minulle täysin tuntematon, mutta kykenen silti eläytymään siihen täydellisesti. Harvoin törmää kirjaan, jossa kertojia on useampi kuin yksi, Juoksuhaudantiessä heitä on yli viisi.

Kirja on ylittänyt odotukseni - se on loistava.


Erzo