Hyvä, hauska, suomalainen

Viimeinkin, yliviikon myöhässä, saan omat blogi merkit ja samalla koko blogin valmiiksi.

Nautin juoksuhaudan tien lukemisesta, vaikkakin se aiheutti hieman vaikeuksia koeviikon aikana. Kirja on mielestäni erittäin mielenkiintoinen, riittävällä huumorilla ja helpohkolla kielellä kirjoitettu. Vakuuttavaksikin sitä voisi kuvailla, ainakaan itse en huomannut lukiessa ni mitään suuria ristiriitaisuuksia ja juonikin kulki mukavasti.
  
    Kaikkien jotka ovat edes hieman kiinnostuneita kirjasta kannattaisi lukea tai edes selata kirja läpi. Sopii kenelle tahansa ja kukatahansa pysyy juonessa mukana. Yksi parhaimmista suomalaisista kirjoista joita olen lukenut.

Jezba

Ei niin kultainen 90- luku

   1990- luvun alussa, aikana johon Juoksuhaudantie sijoittuu, Suomi oli jo pitkälle viedyn tasa-arvon maa ja asiat olitvat monelle hyvällä kantilla. Juoksuhaudantie kuvaa kuitenkin sitä pienempää osaa ihmisistä, joille elämä ei hymyillyt.

   Aikaisimmista blogi merkinnöistä on varmaakin jo käynnyt selväksi että kirjassa kuvataan eronneen pariskunnan ja heidän kanssaan yjteyksissä olevien ihmisten elämää. Suurta osaa kirjassa näyttelevät kaikki ongelmat joita vasta eronnutpari kokee ja miten heidän elämän tilanteensa vaikuttaa muihin ihmisiin.

   Vallankäyttö on myös osa Juoksuhaudantientä. Vaikkeivät henkilöt voi käyttää fyysistä tai auktoriteettiin perustuvaa valtaa, he yrittävät vaikuttaa toistensa päätöksiin ja mielipiteisiin omilla teoillaa ja ainakin matin osalta tällaisen vallan käyttö ja tavoittelu ryöstäytyy käsistä.

Jezba

Yksinään kerrostalossa

Olen viimeinkijn itse saannut kirjaa luettua, ja voin saada viimeisetkin blogi merkinnät tehtyä.

Kuten Erzo omassa merkinnässään jo mainitsikin, Juoksuhaudantie kuvaa Matin katumusta, hänen menetettyä perheensä.  

Matti on jäännyt yksin asumaan kerrostalo asuntoonsa. Matti on lyönnyt Helenaa,jonka jälkeen Helena muuttaa pois ja hakee eroa. Matti toivoo voivansa korjata suhteensa Helenan kanssa, joskaan hänellä ei ole hajuakaan miten. Sitten matti muistaa Helenan joskus maininneen punaisen omakotitalon, ja tämä muotoutuu Matille pakkomielteeksi. Matti yrittää kaikkensa saadakseen hankittua omakotitalon. Hän myy irtaimistonsa ja tekee kaikenlaisia pimeitä töitä.

Kirja on kerrottu pääasiassa Matin näkökulmasta, mutta myös Helena toimii kertojana joissain luvuissa.

 Kirja kertoo Matin yrityksestä voittaa perheensä takaisin ja hulluista keinoista joita tämä on valmis käyttämään.

Jezba

Kaikki hyvä loppuu aikanaan

On viimeisen bloggauksen vuoro ja nyt vähän mielipiteitä teoksesta lukemisen loputtua.

Teos vetoaa vahvasti tunteisiin ja saa minut ajattelemaan, miltä tuntuisi tippua samaan kuoppaan Matin seuraksi. Teos on siis sekä vakuuttava, että vetoava. Siihen on päästä sisään sujuvan kerronnan ja samaistuttavien henkilöiden takia.

Mielestäni Erzo kuvaa loistavasti Mattia omassa tekstissään: "Matti on ajatuksiensa sokaisema ja yhteiskunnan syrjimä idiootti". Olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä ja tällainen mielikuva minullekin tuli päähenkilö Matista.

Kirja itsessään oli mielestäni omalla tavallaan hauska (tosin aihe oli aika synkkä), juoni eteni mukavasti ja kerronta oli ovelaa. Harvemmin törmää kirjaan, jossa kappaleet vaihtuvat eri henkilöiden ajatuksiin. 

Erzoa jälleen referoidakseni "Teos oli erittäin avartava ja opettava. Ehdoton "Must read!"". Suosittelen teosta oikeastaan kaikille, jotka tätä blogia lukiessaam edes kerran ajattelivat, että olisi kiva joskus lukea tämä kirja.

Blogikirjoittelu loppuu osaltani tähän, Juoksuhaudantie pysyy silti ajatuksissani vielä

Joni

Yhteiskunnallista vaikuttamista

Kirjan luku on nyt saatu päätökseen ja on loppupohdintojen aika.

Pakko sanoa heti tähän alkuun Veiggiz:sen ja Erzon tekstien olleen niin tyhjentäviä ja olen niiden kanssa samaa mieltä, joten on hieman vaikeaa itse muodostaa tekstiä. Mutta kuitenkin, teoshan oli todella vakuuttava, koska se hieman yliampuvan osuvasti kuvasi päähenkilö Matin putoamista yksinäisyyteen.

Matilla oli valtaa hieman liikaakin kykyihinsä nähden, hän kun käyttäytyi välillä sangen kummallisesti. Teoksessa kuvattu maailma on kaikinpuolin realistinen ja uskottava.

Teos on oletettavasti, kuten jo Erzo ja Veiggiz epäilivätkin, avioeroja vastaan. Matin järki sumenee avioeron takia ja saa hänet tekemään ja kuvittelemaan kaikenlaista tyhmää. Teos pyrkii vaikuttamaan mustalla huumorilla, realistisella kerronnalla ja se haastaa lukijaa todella ajattelemaan.

Yhteiskunnallinen tilanne teoksessa on hyvin nykysuomen kaltainen, henkilöt asuvat Suomessa ja suomalaislähtöisiä. Teoksessa mies on hieman hallitsevampi kuin nainen, kuten se nykymaailmassa valitettavasti onkin.


Joni

Ps. Tekstissä saattaa olla runsaammin kirjoitusvirheitä, tämä teksti on kirjoitettu vartin yli kaksi yöllä. Silloin sain kirjan viimeisen luvun päätökseen.

Esirippu laskeutuu

Ärsytys. Ensimmäinen vahva tunne, jonka kirja herätti minussa.

Teoksena kirja on erittäin vakuuttava ja epäilenkin, että Hotakaisen on täytynyt kokea edes osa kirjan tapahtumista itse kyetäkseen kuvaamaan ne niin realistisesti. Toinen vaihtoehto on, että hän törkeän taitava. Kirjailija onnistuu erinomaisesti herättämään henkilöillään ja näiden toiminnalla haluamiaan tunteita. 

Uskon, että kuka tahansa kirjan lukenut kokee jonkin asteista myötähäpeää ja/tahi ärsytystä päähenkilö Matin toimintaa ja käytöstä kohtaan. Matti on ajatuksiensa sokaisema ja yhteiskunnan syrjimä idiootti. Hänen elinympäristönsä on mitä luultavimminkin muovannut häntä, mutta sellainen hän joka tapauksessa on - yksi saakelin taunapää. Hän toimii ennakkoluulojensa, uskomustensa ja pakkomielteidensä varjossa. Hän on varma, että on aina oikeassa ja muut väärässä. Hahmona hän kuitenkin hipoo täydellisyyttä.

Veiggizen jalanjälkiä seuratakseni mainitsen myös, että Helena - toinen päähenkilö - herättää myötätuntoa. Helena on äärimmäisen masentunut, rikkinäinen ja tuuliajolla lainehtiva nainen. Lukijalle tulee tarve auttaa häntä ja puuttua tilanteeseen, sillä kukaan kirjan henkilöistä ei ymmärrä näin toimia.

Itse teos oli erinomainen. Se piti otteessaan, herätti mielenkiintoa ja oli täynnä yllätyksiä. Kirjailija käyttää ovelasti ironiaa ja mustaa huumoria, mutta verhoaa ne tarinan alle henkilöiden ajatuksiin ja tarinan tapahtumiin. Kirjaa lukiessa tuli menetettyä useat hyvät yöunet, tyyliin "vielä tämä kappale".

Erityisen vaikutuksen minuun tekivät erilaiset kerronnan tavat. Luvut alkoivat lähes aina kertojana toimivan henkilön nimellä. Lisäksi sama päivä saatettin kertoa moneen otteeseen, jokaisesta näkökulmasta. Kohokohta, eli kirjan loppuratkaisu, rikkoi kaavaa kertojasta, sillä nimen tilalle ilmestyikin kellonaika. Lukija on oppinut tuntemaan henkilöt teoksen aikana jo niin hyvin, että huomaa tunnistavansa heidät jo ensimmäisen virkkeen avulla. Miten hän puhuu, mistä hän puhuu. Se on merkki onnistuneesta "hahmotuksesta".

Teos oli erittäin avartava ja opettava. 
Ehdoton "MUST READ"!

- Erzo

Vaikuttavuus

Teos vaikutti tunteisiini kuvaamalla sitä, mitä tapahtuu kun mies jää yksin. Se sai minut ajattelemaan asiaan enemmän. Matin valtaisa halu saada perheensä takaisin herätti minussa myötätuntoa, Matin lyhytkatseisuus ja hänen tekemät virheensä herättivät Helenan tunteettomuuden ohella hieman suuttumusta. Teos tuntui olevan jonkin verran nykyaikaista äkkipikaista avioerovillitystä vastaan. Teoksen maailma ja nykymaailma ovat hyvin samanlaisia ja teoksessa esiintyvät ongelmat samankaltaisia kuin nykymaailmassa.

Kirja oli mielestäni melko hyvä, huumoria oli sopivasti ja tarina oli selkeästi ja hyvin kirjoitettu. Juoni kulki tasaisen sujuvasti eteenpäin ja kirjaa oli helppo lukea, joskin teoksen aihe ja osittain myös juoni olivat hieman liian synkkiä omaan makuuni.


Veiggiz