Alkumietteitä

Huomattuamme kirjan valittavien kirjojen joukossa, päätimme Erzon kanssa valita sen. Ja suostuttelimme ryhmän muut jäsenet mukaan hienoisesta vastuksesta piittaamatta. En tiedä, mikä kirjassa sai minut tarttumaan siihen, ehkäpä takakannen koukuttava teksti ja se, että yleensä pidän suomalaisista kirjoista.

Kirjoittaja Hotakainen on minulle epämääräisesti tutunkuuloinen nimi, mutta hänen teoksiinsa en ole aikaisemmin tutustunut. Kirjasta olen kuullut sen verran, että se on saanut monia palkintoja.

Kirja on tempaissut minut täysin mukaansa ja kerrontatyyli on ovelaa. Kertojia on useita ja juurikin vuorosanoja ei ole lähes ollenkaan. Kirjassa on hieman masentava, mutta realistinen tyyli, joka ainakin minut saa innostumaan kirjasta lisää. Toisaalta kirjasta ei ole unohdettu huumoria.

Nyt takaisin kirjan lukemisen pariin, en malta pitää näppejäni erossa siitä.


Joni

Ensivaikutelma

Aluksi en ollut kovinkaan mielissäni kyseisen kirjan valinnasta, mutta myöhemmin kiinnostuin siitä enemmän. Luulin kirjan olevan vanhanaikainen ja kuivakka, mutta mielenkiintoni heräsi, kun kuulin kirjaa pitkälle lukeneen toverini kertovan kirjasta. Takakannen kertoma kirjan aihe, eli oma talo, tuntui aluksi hiukan tylsältä aiheelta. Olen aikaisemmin kuullut Hotakaisesta ja kyseisestä kirjasta, mutta en ole aikaisemmin tutustunut hänen teoksiinsa, enkä kuullut kyseisen kirjan sisällöstä. Muistan hämärästi kuulleeni kehuja kirjasta, enkä oikeastaan lainkaan negatiivisia kommentteja.

Toivon kirjan olevan hyvä ja erityisesti takakannessa mainostetun komiikan tulevan hyvin esiin.


Veiggiz

Tuttu mutta tuntematon

Olen ehkä hiukan jäävi kirjoittamaan "alkutunnelmistani" Hotakaisen romaanin Juoksuhaudantie suhteen, sillä ahmaisin siitä ajatuksissani jo puolet :') No, aina kannattaa yrittää.

Muistan kuulleeni taannoin, ettei kirja sisällä varsinaisia vuorosanoja lainkaan. Väite tuntuu pitävän kutinsa, sillä puoleen väliin mennessä ei romaanissa ole ollut yhden yhtä vuorosanaa.

Kirjailijana Hotakainen on minulle tuttu mutta tuntematon, nimen olen kuullut varmasti satoja kertoja, mutta en ole tutustunut aiemmin hänen teoksiinsa. Ilmeisen hyvissä yhteyksissä nimi on mainittu, sillä havaittuani Juoksuhaudantien 'valittavien pinossa' suostuttelin muut ryhmäni jäsenet kirjan kannalle - ilman minkäänlaista taustatietoa teoksesta.

Kirjan apaattinen tunnelma ja päähenkilön masentava käyttäytyminen ja pakkomielteet yllättivät minut, ne kerrotaan niin realistisesti. Päähenkilön tilanne on minulle täysin tuntematon, mutta kykenen silti eläytymään siihen täydellisesti. Harvoin törmää kirjaan, jossa kertojia on useampi kuin yksi, Juoksuhaudantiessä heitä on yli viisi.

Kirja on ylittänyt odotukseni - se on loistava.


Erzo